Uutisen mukaan Ameriikan ihmemaassa on joku firman pomo suuressa viisaudessaan päättänyt että aletaan laittaa työntekijöille rfid-tunnisteita ihon alle. Juu, voihan olla että nämä kaksi ensimmäistä sirutettua työntekijää ovat vapaaehtoisia ja voihan olla että tämä on alkuun vain koe, mutta ei tästä kovinkaan pitkää matkaa ole siihen, että firma laitattaa kaikille työntekijöilleen sirut. Ja siitähän tullaan tietysti siihen, että se on joko implantti ihon alle tai kortistoon etsimään uutta työtä. Ja minä en sekuntiakaan usko siihen, että mokomia tunnisteita käytetään vain siihen mihin ne on aiottu eli tiettyjen ovien avaamiseen vain tietyille ihmisille.
Joskus saa hyvän mielen niin vähästä. Laittelin eilen lastenosastolla esillä olleita kesäkirjoja hyllyyn ja näytille laitoin muutamia hyviä runokirjoja, ainakin siihen meni Kaija Pispan Titulein taikasanat ja Jukka Itkosen Koipihumppa. Helppolukuisista kirjoista poimin esittelyyn Kipinöitä eli semmoisia aivan lukemaan opettelevien kirjoja tavuviivojen kera. Eiköhän pian tule äiti lastensa kanssa ja poimii mukaansa juuri nämä kirjat. Kuka laskee arvon sille palvelulle että kirjastonhoitajat poimivat hyviä kirjoja ihmisille luettavaksi? Miten se saadaan hinnoitelluksi kirjaston tuottavuuteen ja vaikuttavuuteen?
Kun olen kirjastossa pitkien kirjahyllyjen välissä kaiket päivät, niin oman kirjakokoelman merkitys on muuttunut. Ennen osti kirjoja joita halusi lukea, nyt saan halutessani kaikki uutuudet ensimmäisenä kirjastostani. Siksipä alkuun ajattelin, että samahan tuo vaikkei omistaisi yhtään kirjaa, lukuunottamatta ehkä sanakirjoja tai muita referenssiopuksia. Roudasin divareihin kasseittain kirjoja, kunnes huomasin että en kykene luopumaan enää yhdestäkään. Hyllymetreittäin niitä edelleenkin on. Pitkään meni ennen kuin tajusin syyn miksi nämä kirjat jäivät hyllyyni. Kirjakokoelma representoi ihmisen olemusta – tai ainakin sitä mikä tämä haluaisi olla. Kuka olen kun omistan juuri nämä kirjat.
Seiska on nyt luettu loppuun. Meni sunnuntaihin asti kun lauantaina en ihan ehtinyt koko päivää lukea kun oltiin koiratapaamisessa kasvattajan luona, mutta onneksi siellä oli niin paljon porukkaa ettei kukaan huomannut kun välistä yksi kaikkoontui joukosta ja jossain toisaalla valkoiseen Volkkariin ilmiintyi sinnikäs lukija.
Mitähän sanoisin etten spoilaa kovin paljoa? Harmittaa, että osa arvoituksista jäi auki. Osa henkilöiden tekemisistä ihmetyttää, “ei tämä henkilö voi näin tehdä!”. Joidenkin henkilöiden kuolema ohitetaan liian pinnallisesti (sen kertominen että joku kuolee sodassa, ei vielä ole spoilaamista, oudompaa olisi jos kukaan ei kuolisi). Loppuratkaisuun olen tyytyväinen. Paitsi epilogiin, jossa ei kerrottu läheskään kaikkien kiintoisien henkilöiden kohtaloita tapahtumien jälkeen. Ääh, eihän tässä voi sanoa mitään kun juonta en halua paljastaa. Sanottakoon, että voisin ostaa t-paidan jossa lukee Expelliarmus.
Välähdyksiä 60-luvun Tsekkoslovakiasta. Muunnelmaromaani, jossa ihmiset ja paikat vaihtuvat alati. Pysyykö teema samana? Onko kirjan keskiössä todella Tamina, johon kaikki palaa? Tamina, joka haluaa saada muistelmansa Prahasta anopin pöytälaatikossa, eikä sinne ole palaamista karkotuksen jälkeen. Tamina, joka päätyy saarelle lasten joukkoon.
Ymmärsinkö jotain kirjasta? Kyllä. Ymmärsinkö sitä, mitä Kundera on tarkoittanut? En varmastikaan. Voiko kirjaa ymmärtääkään kirjailijan haluamalla tavalla? Onko olemassa tapa jolla kirjailija haluaa teostaan luettavan? Haluaako kirjailija vain että kirja luetaan, että se saa lukijan ärsyyntymään, nauramaan ja ajattelemaan?
Löysin kohtuullisen listan sadasta klassikkokirjasta jonkun hepun mukaan. Ajattelin sitä käydä kahlaamaan läpi, mutta en aio tehdä tästä elämää suurempaa juttua, jos joku kirja ei miellytä, niin sitten ei miellytä.
Nämä 9 kirjaa olen lukenut jo aiemmin, joten vain 91 jäljellä…
2. Pilgrim’s Progress John Bunyan
25. Little Women Louisa M. Alcott
34. The Picture of Dorian Gray Oscar Wilde
53. Brave New World Aldous Huxley
58. The Plague Albert Camus
59. Nineteen Eighty-Four George Orwell
64. The Lord Of The Rings J. R. R. Tolkien
87. The New York Trilogy Paul Auster
88. The BFG Roald Dahl
Nämä kaksi kirjaa luulen lukeneeni lapsena, mutta koska en ole varma niin luenpa ne sitten uudelleen:
24. Alice’s Adventures In Wonderland Lewis Carroll
40. The Wind in the Willows Kenneth Grahame
Blogi alkaa tästä, ystävälliset kommentit tervetulleita.
