Kiitokset ystävällisistä sanoista, te lukijat! En siis välitä siitä vaikka kirjoitteluni onkin satunnaista – pääasia että jotain joskus sentään tulee. Sitä paitsi tällainen pitkiä kirjoituksia sisältävän blogin pitäminenhän on jo hieman vanhanaikaista. Nyt pitää mikroblogata, eli kirjoittaa pieniä tekstinpätkiä usein tai tuottaa “lifestreamia” eli koota yhteen kaikkea netissä tekemäänsä ja heittää soppaan mukaan välillä pari linkkiä, kuvaa ja videonpätkää. Tätä varten minäkin tein tuohon vasempaan laitaan Friendfeed-härpäkkeen josta voitte nähdä mitä linkkejä tallennan Deliciousiin tai StumbleUponiin, mistä musiikista tykkään Last.fm:ssä, mitä uutisia olen kannattanut Reddit.com:ssa ja niin edelleen.

(Hienolta se tuossa näyttää, mutta muuten en ole ihan varma mitä hyötyä laifstriimauksesta* on. No, onhan se tietysti kätevää näyttää koko maailmalle että on ajan hermolla ja onhan netissä puuhastelu mukavaa askartelua kun ei enää viitsi paperinukeillakaan leikkiä.)

Parasta mitä viime aikoina on tässä web2.0-maailmassa tapahtunut on kyllä (pakko myöntää) Facebook. Alkuun ei oikein tiennyt mihin muuhun sitä voisi käyttää kuin virtuaalisen lemmikkilohikäärmeen paijaamiseen tai hassujen videoiden lähettämiseen, mutta nyt kun siellä on suuri joukko tosielämän kavereita niin on überhienoa kuulla heidän kuulumisiaan lähes päivittäin statusviestien muodossa. Siis lauseenmittaisten viestien jotka napin klikkauksella menevät kaikkien Facebook-kaverien ruudulle. Pysyn siis kärryillä mitä kuuluu serkulle Ouluun tai entiselle työkaverille Utahiin. Mikrobloggausta sekin.

*Oli ihan pakko käyttää tuota näppärää suomennosta lifestreamista