MikroPC uutisoi kanadalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan noin puolet ihmisistä jakaisi Facebook-sivunsa työnantajansa kanssa. Mitähän se toinen puoli mahtaa miettiä?
Itse ottaisin pomoni ilomielin FB-kaverikseni vaikka heti, sillä en laita sinne todellakaan mitään mitä en haluaisi pomojen – entisten, nykyisten tai mahdollisten tulevienkaan nähdä. Enkä sen puoleen muuallekaan nettiin.
Aina kun pidän nettiopetusta koululaisille niin kerron heille että nämä naamakirjat ja irc-galleriat on vähän samoja kuin koulun ilmoitustaulu – mitä et kehtaisi taululle laittaa, älä laita nettiinkään. Koskee myös työpaikan ilmoitustaulua.

2 comments
Comments feed for this article
heinäkuu 1, 2008 klo 1:20 ip
reetta
Hyvä muistutus nuorisolle! Itse olen edennyt siihen kyynisyyden tilaan, etten usko enää ketään kiinnostavan minun lempivärini tai se, mikä sarjakuvahahmo olisin
.
Ehkä ne kävelevät minua vastaan jossain ennaltanäkemättömän tulevaisuuden potentiaalisessa työhaastattelussa? Tai vanhempainillassa?
Asiallinen vinkki oli myös se, että koska itseään on lähes mahdotonta kokonaan eristää nettihakujen vaikutuspiiristä, kannattaa tuottaa mahdollisimman paljon materiaalia. Muutaman tuhannen tärpin joukosta ne muutamat ei-toivotut eivät välttämättä pistä silmään.
Riskienhallintaa
.
elokuu 22, 2008 klo 6:33 ip
Tuija Aalto
Pomo löytyy kaverillistalta