Syksyn tulon huomasi tänään sateiden lisäksi siitä, että oli ensimmäinen lauantaityöpäivä kesän jälkeen, meillä kun kesälauantaisin kirjasto on kiinni. Ihmisiä kävi tasaisena virtana, minusta on aina ihana huomata että meistä on hyötyä. Kaikki vain ei näy lainauslukuina, joka on se tärkein mittari päättäjille. Tosi moni käy lukemassa lehtiä ja käyttämässä nettiä. Vilaukselta näin kun eräs etsi työpaikkoja, toinen etsi digiboksin asennusohjeita. Yhdelle opiskelijalle etsittiin kirjoja itämaisesta (lähinnä Lähi-Idän) kirjallisuudsta, aika kiven alla ne tuntuu olevan kun kirjallisuustiede tuntuu olevan niin kovin länsimaispainotteista. Tämän kaiken tein tietysti yksin koska meillä ei ole mahdollista pitää kahta työntekijää lauantaisin.

Niin ja siinä sivussa hyllytin, hoidin asiakaspalvelun, poistin isot kasat vanhentunutta materiaalia, juttelin asiakkaiden kanssa ja yritin pitää flunssan loitolla.